Helsingin tontut ovat aina olleet hieman toista maata. Ne eivät viihdy sammalmättäillä, vaan Engelin piirtämissä kivijaloissa ja Tuomiokirkon viileissä kellotapuleissa. Nämä arvokkaat vartijat ovat nähneet pääkaupungin kasvun pienestä kalastajakylästä metropoliksi; ne ovat todistaneet tsaarien vierailut, olympialaisten humun ja itsenäisyyden ensiaskeleet Senaatintorin portailla.
Kun ilta hämärtyy Esplanadilla ja "sininen hetki" laskeutuu kaupungin ylle, nämä tontut sytyttävät lyhtynsä. Ne kulkevat äänettömästi mukulakivikaduilla ja kattojen harjoilla varmistaen, että kiireen ja spora-kiskojen kolinan keskellä säilyy joulun arvokkuus ja rauha. Ne ovat herrasmiestonttuja, jotka vaalivat vanhan Helsingin sivistystä ja tyyliä.
